Moose on the road: Kohteena Italia – kulttuurin ja herkkuruokien koti

Historiaa ja kulttuurielämää

Pakumatkailun ehdottomasti vaikein osa on päättää seuraava määränpää! Jo pelkästään seuraavan paikan päättäminen tuntuu mahdottomalta kaiken Euroopan kauneuden joukosta, joten ajatelkaa miten vaikeaa se oli meidän ryhmän kahden ihmisjäsenen sekä koiran kesken.

Päätimme mennä sinne minne koira haluaa.

Sardinian auringon alla loikoilu saisi vaihtua uusiin tuuliin, joten hyppäsimme lauttaan ja lähdimme tutkimaan upeaa ja monipuolista manner-Italiaa.

Kävimme Italiassa lyhyesti jo ennen Sardiniaa, heti Kreikan jälkeen, mutta varsinainen kiertomatkamme saapasmaassa alkoi toden teolla, kun palasimme takaisin mantereelle. Suuntasimme ensimmäisenä Roomasta alaspäin, jossa aurinko paistoi yhä kuin keskikesällä, vaikka kalenteri näytti talven elävän viimeisiä hetkiään. Olimme tienneet, että Italia olisi kaunis, mutta emme osanneet kuvitella, kuinka monipuolinen ja henkisesti pysäyttävä se tulisi olemaan.

Jo ensimmäisten päivien aikana ymmärsimme, että täällä jokainen kylä, jokainen mutka ja jokainen parkkipaikka voisi olla osa jotain elokuvan kohtauksen kulissia. Ajaminen oli välillä tuskallista, mutta täysin vaivan arvoista. Kun kaarsimme ensimmäistä kertaa Toscanan kukkuloille ja näimme auringon valuvan alas peltojen ylle, tiesimme olevamme todella erityisessä maassa.

Taidekaupunkeja, järvimaisemia ja maailman paras pizza

Italia on paikka, jossa jokainen alue on kuin oma maailmansa. Kiersimme Etelästä Itävaltaan ja sieltä takaisin Italiaan, Como-järven kautta Monacoon asti. Matkan varrella kohtasimme monenlaista – mutta muutama paikka jäi erityisesti sydämeen.

Firenze oli meille kuin uni, josta ei olisi halunnut herätä. Sen arkkitehtuuri, taide ja tunnelma saivat aikaan hiljaisen kunnioituksen tunteen. Oli vaikea käsittää, että kuljimme samoja katuja, joita historian suurimmat taiteilijat ovat tallanneet. Kävimme ihastelemassa Duomoa, kiipesimme Michelangelon aukiolle ihailemaan auringonlaskua, ja ihailimme taidetta, joka näytti olevan kaikkialla – jopa kahvilan seinillä.

Tämä kaupunki oli yksi suurimmista yllättäjistä meidän matkallamme! Firenzeen matkaaminen ei ollut osa meidän alkuperäistä Italian reittisuunnitelmaamme, mutta Sanni keksi ehdottaa sitä yöpaikaksemme matkalla pohjoiseen päin. Ja tämä oli paras päätös ikinä. En ole koskaan tuntenut tuollaista tunnetta, jota Firenze sai minut tuntemaan jokaisella askeleella pitkin kauniita katuja. Pääsimme ensimmäisen kerran näkemään koko Firenzen korkealta kukkulalta jo ensimmäisenä iltanamme, sillä parkki jonka valitsimme Park4nightista, sijaitsi Michelangelon aukion vieressä. Näky oli henkeäsalpaava.

Como-järvi oli seesteinen, rauhoittava ja kauniimpi kuin yksikään valokuva voisi koskaan vangita. Olimme olleet Comolla aiemminkin, mutta tällä kertaa mukana oli oma perheeni, joka tuli viettämään kanssamme muutaman viikon. Yhteiset aamiaiset järvimaisemassa, hitaat päivät kylissä ja Sabrinan seikkailut rannalla tekivät Comosta entistäkin rakkaamman.

Como on siitä erikoinen paikka, että tunnelma koko järveä ympäröivissä kylissä on erilainen kuin missään muualla. Aivan kuin olisi tipahtanut keskelle vanhaa Italialaista elokuvaa. Ei siis ihme että kyseisellä järvellä on kuvattu kohtauksia legendaarisiin elokuviin kuten 007 - Casino Royale ja Star Wars - Kloonien hyökkäys. Sattuupa järven rannalla asumaan myös muuan pieni leffatähti nimeltään George Clooney. Emme törmänneet kaupassa.

Se on edelleen paikka, jonne tulemme palaamaan vielä monia kertoja, mutta millainen asuntoautoilijan paratiisi se oikein oli? Vastaus: Ei kummoinen. Ja haluankin jakaa teille seikkailijoille tämän kokemuksen!

Vaikka Como on kaunista ja monipuolista aluetta, asuntoauton saaminen parkkiin oli uskomattoman vaikea tehtävä. Järven ympäriltä löytyi monenlaisia leirintäalueita ja matkailuautoparkkeja, mutta perheeni 7 metriä pitkälle autolle oli miltei mahdotonta löytää tilaa.

Myös ajaminen järven ympäri oli hieman vaikeaa, koska kaupungit ovat vanhoja ja autotiet paikoin hyvin kapeita. Kuitenkin on mainittava se, että vaikka leirintäalueet ovat alueella kalliita, helpottavat ne pakuelämää tämän kohteen ympäristössä ja mahdollistavat turvallisen ja rauhallisen rantakaupunkien tutkiskelun esimerkiksi lauttaa hyödyntäen.

Gardajärven läheltä löysimme upeita ilmaisia matkaparkkeja, joiden vieressä kohosivat vuoret ja joissa pikkukylien rauha kietoi meidät pehmeään hiljaisuuteen. Tällaiset löydöt ovat reissaajan aarteita – paikkoja, joita ei ehkä löydy matkaoppaista, mutta jotka jäävät mieleen ikuisesti.

Emme tällä kertaa menneet järven rantaan asti, koska löysimme niin upean parkin, että halusimme jäädä paikalleen muutamaksi päiväksi. Parkissa oli Ilmaista sähköä ja ilmaista vettä, sekä henkeäsalpaavat maisemat lumisille vuorille. Sielu lepäsi hiljaisuudessa ja nautiskelimme hymyissä suin Sannin kasaamaa juustotarjotinta pihapöydän ääressä, Sabrinan temmeltäessä pitkin pihamaata. En nähnyt yhtäkään paikallista ihmistä tuossa koko kylässä, joten saimme käytännössä koko kylän täysin itsellemme.

Caiazzon kylä, jossa pysähdyimme maailman parhaaksi useaan otteeseen valitun pizzerian, Pepe in Granin vieressä, oli yksi koko reissun kulinaarisia huippuhetkiä. Kolme pizzaa – jokainen erilainen ja jokainen täynnä rakkautta ja taitoa. Emme ole koskaan syöneet mitään niin hyvää. Koko kylä huokui charmia ja vanhan maailman estetiikkaa.

Sattumoisin Park4nightista löytämämme parkki oli noin 50 metrin päässä kyseisestä palkintoja alati nappaavasta ravintolasta. Myöskään kauan etukäteen loppuun varatut pöydät eivät haitanneet meitä, koska luonnollisesti meillä oli oma pöytä rakkaassa autossamme. Yksi bonuspiste karavaanarielämälle siis!

Saturnian kuumat lähteet, olivat ehdottomasti koko pakureissun kohokohta. Nuo upeat luonnon muovaamat altaat, joissa lämmin vesi virtaa vuorilta alas valkoisina kaskadina. Olimme nähneet kuvia näistä turkooseista terassialtaista jo ennen matkaa, mutta mikään ei valmistellut meitä siihen, miltä paikan energia tuntui paikan päällä.

Kuumat lähteet olivat... no, kuumia. Ensimmäinen askel kiviseen altaaseen sai meidät nauramaan – vesi oli melkein 38-asteista! Mutta kun siihen tottui, olo oli kuin olisi kylpenyt jossain muinaisessa taikajuomassa.

Vesi tuoksui kevyesti rikiltä, ja ihoon jäi mineraalien aikaansaama silkkinen pinta. Pieni varoitus: jos aiot mennä uimaan vaaleissa uikkareissa, ota mieluummin tummat – vesi värjää tehokkaasti. Meidän lakanamme sekä vaatteemme haisivat rikille vielä kuukauden ja usean pesun jälkeen. Ihan vain varoituksena, vaikka tuon paikan nähtyäni ei olisi haitannut, jos olisin haissut rikiltä koko elämäni. Se olisi silti ollut täysin sen arvoista uida näissä lähteissä.

Parasta oli ehkä se, että vaikka paikka on suosittu, sen tunnelma säilyi rauhallisena. Jokaisella oli tilaa, kukaan ei huutanut tai pitänyt kiirettä.

Uskomatonta miten luonto voi muovata täydellisen kylpylän, joka on nautinnollisempi kuin mikään kokemani kylpylä. Jopa pohja oli täynnä täydellisen pyöreäksi muotoutuneita kiviä, jotka hieroivat jalkapohjia altaita pitkin kävellessä. Ja veden puhtaudesta ei tarvitse huolehtia, sillä vettä tulee altaisiin 500 litraa sekunnissa ja tämä pitää altaat täysin puhtaana. Kuten sanoin, uskomatonta.

Vinkki: mene aamulla ennen kahdeksaa tai illalla auringonlaskun aikaan, jolloin paikalla on taianomainen tunnelma ja sumu leijuu veden yllä.

Saimme vilauksen italialaisten lähteiden taikaan – ei mitään suunniteltua, ei lippuja, ei aitoja – vain luonnon oma kylpylä keskellä Toscanan kukkuloita.

Liikennelabyrintti, ZTL-ansat ja koira katolla

Italian maisemat veivät jalat alta, mutta rehellisyyden nimissä – hermoja täälläkin välillä koeteltiin. ZTL-alueet, eli liikenteeltä rajoitetut historialliset keskustat, yllättivät meidät täysin. Mystiset opasteet olivat kaikki Italiaksi, ja vahingossa ajoimme useiden kuukausien ajan näille alueille tietämättämme. Veljeni ansiosta tiedämme nyt kertoa teille, että jokainen yksittäinen ajovirhe voi tulla satojen eurojen sakkoina perässä. Varo siis: jos näet ZTL-kyltin, älä aja. Seurauksena voi olla useiden tuhansien eurojen sakkorypäs, joten asuntoautoilijat tarkkana!

Lisäksi päädyimme useasti niin kapeille kujille, että meno eteenpäin oli mahdotonta ja taaksepäin vielä vaikeampaa. Yksi tiukimmista paikoista oli Caiazzossa, jossa jäimme niin ahdinkoon, että meinasin tirauttaa muutaman kyyneleen ratin taakse. Lopulta pääsimme ulos millitarkalla ajolla – tiimityö oli huipussaan. Ja uskomatonta kyllä, ilman yhtään naarmun naarmua!

Sabrinalla oli myös oma hetkensä: Comon leirintäalueella se onnistui kiipeämään auton katolle ja alkoi haukkua viereisen auton koiralle. Onneksi tilanteesta selvittiin huumorilla, eikä kukaan ottanut nokkiinsa. Voin sanoa että ilmeeni olisi ollut ikuistamisen arvoinen, kun kuulin toiselta karavaanarilta asiasta.

Kaikesta huolimatta fiilis Italiassa oli hyvä. Välillä hermostutti, mutta joka päivä toi myös iloa. Ja iloa oli monin kerroin enemmän kuin vastoinkäymisiä. Luonto, historia, ruoka ja ihmiset muodostivat kokonaisuuden, joka teki jokaisesta päivästä kokemisen arvoisen.

Ilmaisparkit, hanaton talvikausi ja ruokaparatiisi

Yövyimme pääosin ilmaisilla matkaparkeilla, joita löytyi yllättävän paljon – varsinkin järvialueiden lähettyviltä. Osa niistä tarjosi myös ilmaisen sähkön, mikä oli luksusta talvikeleillä. Vettä sen sijaan oli vaikeampi löytää, sillä suurin osa vesipisteistä oli suljettu talven ajaksi. Onneksi välillä saimme täydennettyä tankkeja!

Sähköä tuli aurinkopaneeleista, mutta otimme käyttöön myös leirintäalueiden latauspisteitä tarpeen mukaan. Internet toimi erinomaisesti koko matkan ajan – sekä oman liittymän että paikallisen SIM-kortin avulla.

Ruokaostokset olivat ilo. Italialaiset supermarketit olivat täynnä laadukasta tavaraa: tuorepastaa, vihanneksia, juustoja ja herkkuja. Silti parhaat elämykset löytyivät pienistä putiikeista, leipomoista ja toreilta, joista kannoimme pakun takaosaan oliiviöljyä, leipiä ja paikallisia herkkuja. Alkoholiton Crodino nousi omaksi suosikikseni – se oli täydellinen aperitiivi illallisten alkuun ja tuoksui siltä, miltä Italia maistui.

Loppufiilis – kaunis saapasmaa

Italia oli kaikkea mitä odotimme – ja paljon enemmän. Se oli ajoittain raskas, usein kaoottinen, mutta aina kaunis. Se oli maa, jossa historia hengittää, ruoka lohduttaa ja jokainen kylä on tarina.

Palaammeko takaisin? Ehdottomasti. Itse asiassa – meillä on jo seuraava reitti mietittynä.

Neljä asiaa, jotka jäivät erityisesti mieleen: